Kysyin tasan 60 vuotta sitten aikuisena oman kirkkoyhteisön valineelta mieheltä, aikuiskasteen läpikäyneeltä, miten se mielenrauha toteutuu, kun syyttäjistä ei ole pulaa. Heitä kun tuppaa olemaan niin perhepiireissä, työpaikoilla ja etenkin yhteiskunnassamme, kaikkialla. Vastaus oli huojentava mutta haastava. Hän sanoi, että tulee tietää, miksi tulee syyttää, kuka syyttää ja kuka tuomitsee ja millä perusteella tuomio on oikea.
Ei sellaisia voi syyttä, joilla ei ole lakia. Nyt meillä on itse kullakin omatuntomme. Sitä noudattava kehittyy taidossa kuulla sisäistä ääntä. On käynyt niin, kun kasvatus, kulttuuri on vääristynyt, ja on sorruttu selittelemään, perustelemaan vääriä valintoja, että pahe on käännetty hyveeksi. Esimerkki: varastaminen on eräässä kulttuurissa selitetty lainaamiseksi. Ei sellaista tässä maassa suvaita. Me itse tuomitsemme itsemme, kun faktat, ajatuksemmekin tuodaan joskus julki. Ajatustemme lukijalaite, näkijät, ovat koko ajan läsnä. Ainoa keino selvitä on tehdä ajoissa muutos, muuttua itse. Kun tien löytää, niin mielenrauhan, ilon kokeminen on tosiasia, syyttelivätpä jotkut kuinka anteeksiantamattomina tahansa.
Tuomo Isokangas, kaupunginvaltuutettu, ps, Nokia